Yhdistyksemme hyvin pitkäaikainen aktiivi ja monelta osin kantava voima, Seppo Juutilainen nukkui pois viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Tauti vei hyvän miehen, mutta yllättäen kuitenkin, vielä toukokuun kokouksessa Seppo jaksoi suhteellisen hyvävoimaisena analysoida puolueemme ja osastomme tulevaisuutta. Seppo tullaan muistamaan vahvasti toiminnan, Metallin ja tavallisen tallaajan puolestapuhujana. Hienostelevat tilaisuudet tai herrojen kumartelu eivät Seppoa innostaneet, vaan hän viihtyi parhaiten vaikkapa pusikkoa harventamassa tai lehtiä jakamassa. Lyhyen tuttavuutemme aikana vakuutuin, ettei työväenliikkeellä ole mitään hätää, jos Sepon kaltaisia vahvasti aatteeseen nojaavia puurtajia löytyy jatkossakin. Loppuun saakka Seppo toimi Rimakujan palstajaoston puheejohtajana. Tehtävä, jossa työ oli enemmän ulkona kuin kokouspöydän ääressä.
Puheissaan Seppo oli aina rehellinen ja suora, ei tarvinnut arvailla mitä mies ajatteli, eikä tarvinnut epäillä pitääkö linja. Tinkimättä Seppo ajoi asioita, joihin hän uskoi.
Ei elämä tietenkään pelkkää liikkeen eteen talkootyön tekemistä ollut, vaan ajatuksemme ovat nyt puolisonsa Railin tukena. Mökki on varmasti erilainen, kun pihan perältä ei kuulu Sepon puuhastelun ääniä tai syksyksi ei valmistukaan itse tehtyjä marja- ja hedelmäviinejä. Yksi pullo luumuviiniä on minullakin vielä kaapin päällä.
Kiitos Seppo kaikesta ajastasi, lepää rauhassa, tuska on vain kaipaavilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti